Kotona ostoslistaa tehdessäni aloin pohtia valintojani elintarvikkeiden suhteen. Tällä hetkellä noudatan vähähiilihydraattista ruokavaliota sovellettuna, lihaa kuluu paljon. Ideaalitilanne itselleni olisi, jos saisin lihat itse metsästämällä ja omista kasvattipossuista- ja lampaista. Munat voisi kipaista omasta kanalasta ja maito tulisi pöytään aamulypsyn kautta. Ryytimaalta saisi syksyn tullen kerätä juurekset ja salaatit. Mutta koska tätä ihanuutta minulla ei (vielä) ole mahdollisuutta toteuttaa, mietin muita eettisiä tapoja hommata lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteita ruokapöytääni.
Miten olisi lähiruoka? Kuulostaa toki hyvältä, mutta kuinkas moinen toteutetaan käytännössä? Pitkän googlettelun jälkeen totesin että lähelläkään kotipaikkaani ei ole suoramyyntiä harrastavia tiloja. Seuraavaksi tutkailin nettikauppoja. Ei, en näe mitään järkeä siinä että tilaisin tuotteita pitkän matkan päästä kun tiettyjä tuotteita saa lähempääkin. Siispä marssin lähikauppaani ostoksille.
Luomumaitoa, luomukananmunia. Paikkakuntalaisen leipomon leipää. Ah, olenpas minä nyt ekologinen ja eläinystävällinen! Hedelmäosastolla pysähdyin miettimään. Korini oli kotimaisten-, ja luomutuotteiden lisäksi täynnä banaania, viinirypäleitä ja mandariineja. Kasvaako moisia luonnonantimia Suomessa? Auts, hiilijalanjälkeni suureni juuri varmasti kokonaisella koolla! Myrkytettyä banaania merten takaa mistä lie zimbalandiasta. Miksen menisi marjametsään ja poimisi itse muutaman mustikan ja vadelman. Superruokaa ja hyötyliikuntaa, ekologisesti ja ilmaiseksi vielä kun sesonkia riittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti